Takamaa: ”Mä en kehtaa mennä salille…”
”Mä en kehtaa mennä salille” on yksinkertaisesti surullisin lause, mitä tiedän. ”Koiranpentuni jäi auton alle” tulee vasta kakkosena. Monet salilla koskaan käymättömät saattavat pitää salia paikkana, jossa Barbie-nuken karikatyyreiltä näyttävät tyhjäpääbimbot ja 140-kiloiset Bull Mentula -nuken (miksei tällaista jo ole myynnissä?) näköiset möykyt arvostelevat numerokylteillä kanssatreenaajiaan – erityisesti ylipainoisia ja aloittelijoita, tai mikä pahinta – ylipainoisia aloittelijoita.
Tämä ei voisi olla yhtään kauempana totuudesta. Kuten useimmat meistä tietävät, kuntosali on paikka, jossa jokainen tavoitteellisesti treenaava tekee treeninsä, keskittyy omaan tekemiseensä ja lähtee sen jälkeen kotiin. Tokihan yhtälöön mahtuu nykyään treenin päätteeksi älypuhelimella peilin kautta otetut hauis-, tissivako- ja persekuvat. Niin turhamaiselta kuin älypuhelimella peilin kautta itsensä kuvaaminen näyttääkin, sillekin on tarkoituksensa. Ja vaikka se tarkoitus olisikin välillä turhamainen ja vähintäänkin siltä näyttävä, se ei ole yhdeltäkään aloittelijalta pois.
Miksi jotkut sitten näkevät kuitenkin kuntosalin paikkana, johon ei uskalleta mennä ennen kuin kroppa on ensin näännytetty liian rankalla ja typerällä kaalisoppadieetillä siihen pisteeseen, että lihakset ovat menettäneet 50 % voimasta ja 25 % koostaan?
Yritän samastua hetken salia pelkäävän henkilön ajatusmaailmaan. Mitäs luulet, mitä aloitteleva tai ylipainoinen treenaaja luulee kokeneemman ja hyväkuntoisen treenaajan hänestä ajattelevan, jos hän ylipäätään kiinnittää huomiota mihinkään muuhun kuin omaan treeniinsä?
Skenaario 1: ”Hahaha, mitä toi läskikasa/suksipussi luulee täällä tekevänsä? Kierisi nyt jumaliste kotiin täältä muita naurattamasta tai Suomen Tivoliin pomppulinnaksi. Ai niin joo hei mun uusiin rakennekynsiin maalataan Taistelevat metsot ja ylähuuleen ruiskutetaan huomenna teollisuussilikonia, tihi-hi-hi!”
Skenaario 2: ”Kiva nähdä uusi aloittelija salilla. Toivottavasti hän etsii paljon tietoa ja kääntyy personal trainerin puoleen, niin intoa riittää vielä puolen vuodenkin päästä. Pakkasinkohan palautusjuoman reppuuni?” TAI ”Hienoa nähdä, että huonoon kuntoon päässyt treenaaja on päättänyt panostaa terveellisiin elämäntapoihinsa. Ylipaino tippuu varmasti tuolla motivaatiolla nopeasti!”
Tietoisku: salilla ei ole tällaista. Tämä natumaksiminsa saavuttanut naishenkilö edustaa alle prosenttia tyypillisestä treenaajasta.
Okei, jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti ääliöitä, enkä voi tietenkään väittää, etteikö saleillemme mahtuisi myös pullapitkon älykkyysosamäärällä varustettuja yksilöitä, jotka saavat päivittäisen itsetunto-orgasminsa muiden ihmisten kurjuutta ja kuolemaa ajattelemalla. Mutta näitä ihmistä vain etäisesti muistuttavia ääliöitä mahtuu jokaisen lajin ja harrastuksen pariin. Esimerkiksi koiranäyttelypiireissä on kohdattu ikävää käytöstä. ”Hahaha, mitä toi ääliö luulee täällä tuon lonkkavikaisen rakkinsa kanssa tekevänsä? Kipittäisi nyt jumaliste kotiin opettelemaan trimmausta ja istu-komentoa…” (Ei suora lainaus.)
Tärkeintä on kuitenkin se, että SINÄ olet päättänyt tehdä jotakin, oli se sitten painonpudotus, kunnonkohotus tai totaalinen elämäntapamuutos ja 50 kilon terveysremontti liikunnan lopettaneesta sohvaperunasta takaisin siksi sporttiseksi mieheksi tai naiseksi, joka sai tehtyä vielä joskus lukiossa puhtaita leukoja.
Ainoa asia, jolla on väliä on se, että motivaatio lähtee sinusta itsestäsi, ja että sinä haluat itse muuttua.
Aseta tavoitteet, hanki työkalut ja tietotaidon tavoitteiden saavuttamiseksi ja anna palaa.
Ääliöiden mielipiteet ovat yksinkertaisesti merkityksettömiä.
Keskustele artikkelista keskustelupalstalla
Jaa
