Mäkelä: Mittaaminen – miten se määrittää meitä?

9.8.2021

Lukuaika: 6 minuuttia

Mittaaminen – miten se määrittää meitä?

Nykyään yksilön menestys ja status mitataan seuraajien lukumäärällä sosiaalisessa mediassa, onnistuneet lomamatkat nähtävyyksistä otetuilla kuvilla sekä ”ah, niin ihanilla kokemuksilla, joita muut eivät vain kykene ymmärtämään”. Treenin onnistuminen sen sijaan määritetään kalorinkulutuksella tai sillä, miten uskomattoman rankalta se taas kerran tuntui. Sormessa ja ranteessa on älylaitetta, puhelimessa ruutuajanseurantasovellus. 10 000 askelta päivässä, vaikka väkisin. ”Hittolainen, 7 grammaa liikaa riisiä tähän ateriaan”. Living my best life ja sitä rataa.

Provosoivan aloituksen tarkoituksena ei missään nimessä ollut ihmisten elämäntapojen arvostelu, vaan yksinomaan herättely aiheeseen. Kirjallisilta ilmaisutaidoiltaan lahjakas ystäväni vain antoi aikanaan neuvon aloittaa teksti sitä räväkämmin, mitä tylsempi aihe on kyseessä. Joku voisi tästä päätellä, ettei tiedossa ole mitään varsinaista tekstitaidon ilotulitusta, mutta pyydän jatkamaan lukemista, tai kuten Lorraine Ellison vuonna 1966 totesi: ”Stay with me baby”. Kyllä tässä kaikessa meuhkaamisessa jotain ideaakin on, odottakaapa vain.

Mittaamisen lyhyttäkin lyhyempi oppimäärä

Hiljattain kävin mielenkiintoisen keskustelun nyky-yhteiskunnan menosta ja tarkemmin ottaen siitä, miksi kaikkea mahdollista pitää aina mitata. Tämä herätti pohtimaan mittaamista terveysmuuttujien näkökulmasta ja tässäpä oma pohdintani aiheeseen liittyen sitten onkin. Tuumin, että aivan aluksi olisi varmaankin hyvä käydä mittaamiseen ja mittareihin liittyviä perusteita lyhyesti läpi, jotta pohdintaani on myöhemmässä vaiheessa helpompi tulkita. Siispä teoriaa pöytään!

Mittaamisen ydinajatuksena on mitattavan kohteen tarkka määritys ja oikean mittarin valinta (1). Yhtäältä tämä kuulostaa äärettömän yksinkertaiselta, sillä esim. pituutta mitattaessa nappaamme vain kodin romulaatikosta metrimitan ja homma rokkaa. Toisaalta mitattava ilmiö voi olla niin monimutkainen, ettei koko ilmiötä ymmärretä lähtökohtaisesti lainkaan, eikä näin ollen sille ole olemassakaan hyvää mittaria. Esimerkkinä vaikkapa onnellisuus tai älykkyys, jotka ovat monisyisiä, erilaisista faktoreista rakentuneita kokonaisuuksia, joiden merkitys kaiken lisäksi vaihtelee sitä tarkastelevien yksilöiden välillä. Tällaiseen ei metrimitta riitä ei.

Mennään kuitenkin eteenpäin ja pysytellään ns. yksinkertaisissa ilmiöissä. Itse mittarin tulisi olla sellainen, että se antaa riittävän päteviä ja luotettavia tuloksia. Tässä yhteydessä voidaan puhua myös mittarin validiteetista ja reliabiliteetista (2). Tämä on helppo ymmärtää kuvion 1 avulla.

Kuvio 1. Mittaamisen reliabiliteetti ja validiteetti (2).

Kolme ensimmäistä taulua kuvaavat tilannetta, missä jokin mittaukseen liittyvä asia menee vihkoon. On esim. valittu väärä mittari tai se on jäänyt kalibroimatta, seurantamittaus poikkeaa aiemmasta (toinen mittaus otettu aamulla, toinen illalla), tai mittaaja ei tunne ilmiötä riittävän hyvin. Käsi ylös, moniko teistä on joskus mitannut kehonkoostumuksen bioimpedanssilaitteella treenin jälkeen, verrannut tuloksia 7 vuotta takaperin krapulassa ja turkishaalarit päällä otettuihin tuloksiin ja tuulettanut sitä, miten rasvaprosentti on tippunut 46 prosenttiyksikköä lihasmassan samanaikaisesti lisääntyessä 25 kg? Kehonkoostumuksen mittaus on muutenkin vähän tulenarka aihe, mutta karrikoitu esimerkki kuvaa mielestäni hyvin tilannetta, missä mittaaminen (tai siitä saatavien tulosten tulkinta) olisi kannattanut ehkä jättää tekemättä.

Jos taas mittari on ehjä, mittaustilanne huolella suunniteltu ja mittaaja selvinp… asiansa osaava, on odotettavissa oikeassa reunassa olevia tuloksia. Tällöin mittaus tuottaa mahdollisimman vähän mittavirhettä. Mittavirhettä sen sijaan on aina, mutta mitattavan ilmiön tuntemuksella ja asianmukaisella mittaustoiminnalla sitä voidaan vähentää. Tällaiset oikeassa reunassa näkyvät tulokset ovat myös yhteismitallisia, eli eri aikoina mitattuja tuloksia voidaan hyvillä mielin verrata toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä yhteismitallisuudesta käy salipenkki vs kisapenkki -asetelma: vaikka kyseessä on sama mitattava ilmiö (penkkitulos, kg), eivät tulokset ole millään tasolla yhteismitallisia, sillä mittausasetelmat poikkeavat varsin voimakkaasti toisistaan. On myös huomioitava, ettei eri aikoina tehdyt salipenkkituloksetkaan ole välttämättä yhteismitallisia keskenään, mutta kisapenkkitulokset sen sijaan ovat.

”Milloin mitata?”

Nyt kun olemme polkeneet mittaamista koskevat itsestäänselvyydet jalkoihimme, voimme hyvillä mielin lähteä tarkastelemaan ilmiötä hieman syvällisemmin. Voisimme oikeastaan kysyä, milloin mittaaminen on järkevää? On itsestään selvää, että diabeetikko seuraa verensokeriarvojaan tai painoaan pudottava henkilö kehonpainonsa muutoksia säännöllisin väliajoin. Voidaan siis todeta, että kaiken määrittää lopulta mittaukseen liittyvä tavoitteenasettelu: mittaaminen on aina järkevää, mikäli se tapahtuu tarkasti määritellyn tavoitteen viitekehyksessä. Mikäli tavoitteenasettelu ja siihen liittyvät seikat ovat vielä hämärän peitossa, kehotan lukaisemaan allekirjoittaneen edelliset blogikirjoitukset aiheeseen liittyen.

Kilpaurheilijana ja kliinikkona hyödynnän mittaamista kahteen tarkoitukseen: 1) seurantaan ja 2) motivointiin. Mittaaminen on varsin yksiselitteisesti tärkeässä roolissa, jos halutaan saada selville esim. voimatasojen kehitys tai edellä mainittu kehonpainon muutos tietyllä tarkasteluvälillä. Kehitys suuntaan tai toiseen auttaa sekä kliinikkoa, että mittauksen kohdetta muuttamaan toimintamalliaan haluttuun suuntaan. Tavoitteiden mukainen positiivinen kehitys sen sijaan motivoi yksilöä jatkamaan valitsemallaan tiellä kohti lopullista tavoitettaan. Onhan tunne maaginen, kun esim. kuntosalilla pystyt tekemään pitempää sarjaa vanhalla ykkösmaksimilla. Vaikka näiden kahden esimerkin valossa mittaaminen voidaan katsoa olevan aina järkevää ja perusteltua, ei asia ole aivan näin yksiselitteinen.

On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää riittävän hyvin mitattavissa olevaa ilmiötä. Varsinkin terveysmuuttujista puhuttaessa suurimpana uhkana pidän mittaustulosten väärää tulkintaa. Saatamme seurata arjessamme valtavasti erilaisia muuttujia, vaikka meillä ei ole riittävän vahvaa teoriapohjaa siitä, mitä ilmiöt isossa kuvassa merkitsevät juuri meille. Lisäksi turhanpäiväinen terveysmuuttujien mittaaminen ja seuranta voi kiihdyttää entisestään yhtä länsimaisen terveydenhuollon suurimmista rasitteista: ylidiagnostiikkaa.

Saatan jäädä mielipiteeni kanssa vähemmistöön, mutta mielestäni ns. urheilu- ja terveysteknologialaitteet ovat turhakkeita ja jopa haitallisia niille, jotka eivät tavoitteellisesti urheile (ja tiedä tarkasti esim. sykerajojaan). Sykkeen, unen laadun ja pituuden tai päiväkohtaisen aktiivisuuden seuranta vie mielestäni huomion pois tärkeimmästä toiminnasta: omien tuntemustemme ja ympäristön tarkastelusta.

Olen myös tavannut elämäni aikana lukuisia asiakkaita, jotka ovat huolestuneet laitteen antamien tulosten vuoksi. Asiakas saattaa esim. kertoa sykkeensä olevan tavallista korkeampi ja unen laadun heikompaa jo pidemmällä jaksolla, mikä ymmärrettävästi huolestuttaa. Toimintakyvyssä ei kuitenkaan ole vajausta ja kattavan haastattelun perusteella kaikki elämän osa-alueet ovat jokseenkin tip-top. On siis saattanut käydä niin, että asiakas on huolestunut itse mittaamisesta ja tuloksista. Tilanne yleensä korjaantuu, kun laitteen käyttö lopetetaan. Näissä tapauksissa tieto todellakin lisää tuskaa.

Mittaamisen voidaan siis katsoa olevan välttämätöntä, hyödyllistä, täysin turhaa tai haitallista. Kaikki riippuu lopulta katsantokannasta ja toiminnan viitekehyksestä. On myös pohdittava mittareiden laatua, mittaajan ammattitaitoa ja mitattavaa ilmiötä. Mitä tai ketä varten me mitään asiaa elämässämme oikeastaan mittaammekaan?

Aihetta voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta olen oppinut jo tässä vaiheessa ”bloggarin uraani” puhaltamaan pilliin riittävän ajoissa. Kirjoitus toimikoon herättelynä mittaamiskulttuuria tarkastelevaa keskustelua varten, jota toivottavasti käydään vielä foorumin puolella kiivaasti.

Yours in health,

Tino

Tinon kotisivulle

Keskustele artikkelista keskustelupalstalla