Monitorointi – treenaajan salainen ase

Monitorointi on valmentajan työkalu jonka avulla saadaan urheilijan harjoitusohjelmasta mahdollisimman suuri hyötyarvo. Tarkoituksena harjoituksista saatavan kehollisen hyödyn optimointi sekä saada urheilijalle enemmän terveitä harjoituspäiviä.

Mitä monitoroinnilla halutaan saada selville ja mitä monitoroidaan ?

Monitoroinnilla haluamme tietää, kuinka paljon elimistö kuormittuu kokonaisrasituksesta, onko kuormitus osiensa summa, mikä on osien rasitusarvo, miten elimistö palautuu harjoituksesta, kehittääkö harjoittelu, onko frekvenssi optimoitu, tapahtuuko kehitystä.

Yleisimpiä monitoroinnin kohteita ovat;

– Harjoituskuorma ja -tapa

– Ravitsemus

– Palautuminen

– Psykologiset tavat ja piirteet

– Hyvinvointi

– Uni ja unen laatu

– Biomekaaniset riskitekijät

Mikäli meillä on kaksi saman tason urheilijaa (mikäli muut olosuhteet myös kutakuinkin samat), joista toinen kerää mitalit ja pokaalit matkaansa mukaan, toisen katsellessa vierestä, tällöin syynä on usein ylirasitukset ja vammat.

Vammat ja ylirasitukset pakottavat pahimmillaan pakkolepoihin harjoituskaudella (se kuuluisa repaleinen harjoituskausi) ja/tai vähentämään kehittäviä harjoitteita, joka taasen antaa kilpailijoille etumatkaa valmistautuessa kisakauteen (vammaherkän urheilijan tehdessä huomattavasti enemmän teknisiä/kuntouttavia harjoitteita). Mikäli vamma-alttius jatkuu monen vuoden ajan, voi pahimmillaan urheilu-ura katketa kokonaan koska ehjiä harjoittelukausia ei juurikaan tule ja kehitysprogressiota joudutaan tämän vuoksi laskemaan myös pitkän ajanjakson tarkastelussa. Tällöin myöskään kilpailumenestystä ei juurikaan kannata odottaa joka myös laskee motivaatiota jatkaa urheilu-uraa.

Tämän vuoksi monitorointi on äärimmäisen hyödyllinen työkalu urheilijan valmentajalle jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä (kehityksen lisäksi) on pitää huolta urheilijan terveydestä (eli suorituskyvystä). Valmentajan pahin painajainen on liian suuresta rakenteellisesta rasituskuormasta johtuva vamma joka saattaa lopettaa koko kauden kertalaakista, koska keho on ajettu kroonisesti vammaherkkään tilaan.

Monitorointi ei kuitenkaan saa olla itseisarvo ja monitoroinnin kohteeksi pitää valita aina vain merkitykselliset kohteet eikä monitorointi saa aiheuttaa urheilijalle lisärasitusta (nyrkkisääntönä voi pitää vanhaa sanontaa vähemmän on enemmän). Tarkan monitoroinnin peruste on löytää ongelmien todelliset syyt sekä eliminoida mahdolliset riskitekijät ennakolta pohjautuen monitoroinnista saatuun hyödylliseen dataan.

Olennainen kysymys saliharrastajan näkökulmasta, hyötyykö salitreenaaja monitoroinnista?

Olen jakanut saliharrastajien kirjon karkeasti viiteen ryhmään ja tarkastelen yleisluontoisesti mihin ryhmään kuuluvat monitoroinnista saattaisivat hyötynsä saada.

1. Urheilijat

Urheilijoiden ryhmässä monitoroinnista saadaan kehityshyöty monella eri osa-alueella, kunhan sitä osataan sujuvasti käyttää, tästä ei ole epäilystäkään.

Tällöin mitä merkityksellisemmin kohdennettu monitorointi on, sen suurempi hyöty siitä saadaan. Mikäli monitorointi on ns. kaiken datan keräämistä, hyötyarvo heikkenee ja pahimmillaan olennainen data hukkuisi massaan, eikä merkityksellistä dataa huomattaisi jonka perusteella harjoitusohjelmaa kannattaisi muuttaa urheilijan kehittymisen edistämiseksi.

2. Tavoitteelisesti treenaavat

Tavoitteellisesti treenaavien ryhmässä hyöty on luonnollisesti urheilijaan verrattuna huomattavasti pienempi.

Vaikka tavoitteellisesti treenattaisiin, ei tällöin kuitenkaan revitä kehosta kaikkea irti eikä elämän keskipiste ole kehollisen suorituskyvyn kehittämisessä, harjoitusohjelmiin suhtaudutaan arkeen sopivammalla tavalla (vaikka valmennuspalvelut olisivatkin käytössä). Mikäli tavoitteellisesti treenaava on niitä henkilöitä jotka haluavat testata eri treeniohjelmien vaikutuksen omaan kehitykseensä ja oppia niistä itseään kehittääkseen, tällöin monitorointi olisi syytä pitää itselleen sopivalla tavalla mukana ja tarkastella vaikutuksia myös tästä näkökohdasta (mikäli valmennuspalvelut ostettu, monitorointi saattaa tulla sitäkin kautta käyttöön).

3. Perustreenaajat

Monitoroinnista perustreenaaja ei juurikaan konkreettista iloa saa ellei ole aiheesta sinällään kiinnostunut.

4. Aloittelijat/Perusliikkujat

Hyvinkin pitkälle ainoa asia joka tähän ryhmään kuuluvia hyödyntää on unen monitorointi.

Syy on hyvin yksinkertainen, aloittelija ja perusliikkuja joka ei kovinkaan paljon lajia ole harrastanut, ei välttämättä tunne kehollisia rajojaan treenaajana. Tällöin hän saattaa alkuinnostuksessa treenata hermostonsa ylikierroksille ja unen saanti/laatu vaikeutuu/heikkenee huomattavasti. Uni on viimeinen asia josta kannattaa alkaa karsimaan ja jättää oman onnensa nojaan olit treenaaja tai et, uni on kehomme huoltoaikaa ja se kannatta keholle suosiolla antaa.

5. Terveysliikkujat

Monitoroinnista terveysliikkuja ei juurikaan konkreettista iloa saa ellei ole aiheesta sinällään kiinnostunut.

Keskustele artikkelista keskustelupalstalla

Teksti: Timo Paukamainen

Timo Paukamaisen valmennussivu