Vapaa takakyykky – ”pakollinen” liike vaiko ei?

Kyykky herättää paljon keskustelua paitsi tekniikan, mutta myös koko liikkeen tarpeellisuuden puolesta. Toiset liputtavat voimakkaasti sen puolesta, ja kertovat sen olevan kuningasliike – ”paras jalkaliike ikinä”.

Ja he ovat oikeassa.

Mutta samaan aikaan kuitenkin myös osittain väärässä.

Mittasuhteet vs. liikkuvuus

Omien havaintojeni mukaan, kyykyn erinomaisuutta ja parhautta liputtavat eniten ne, joille se on todella helppo liike suorittaa. Monesti (lähes aina) kuulee kyykyn mielekkyyden ja helppouden/vaikeuden yhteydessä puhuttavan huonosta tai hyvästä nilkan liikkuvuudesta. Mutta miten merkittävä asia se on, kun verrataan kropan mittasuhteisiin?

Katsokaamme tähän väliin video, josta on tullut todellinen klassikko ja ”ässäkortti” kyykyn mittasuhteista keskusteltaessa. Tätä klippiä on linkannut ympäri nettiä mm. Utti Hietala ja monet muut, joten pakko siinä on olla asiaa!

Reiden ja selän pituus

Kuten videosta näitte (katsokaa se, oikeasti!), pitkä reisi tekee kyykystä monille hankalan liikkeen. Ja kyllä, nilkan liikkuvuus vaikuttaa, kuten myös lonkan liikkuvuus. Mutta nämä kaikki yhdessä mittasuhteiden kanssa muodostavat yksinkertaisen yhtälön, joka meidän tulisi ymmärtää: vapaa takakyykky voi olla toisille todella helppoa ja toisille todella vaikeaa. Jos kyykyn jäljiltä saa kotiinviemisiksi kipeän alaselän, niin kannattaa miettiä, onko se vapaa takakyykky juuri sinulle SE jalkaliike, johon sinun kannattaa uhrata seuraavat vuodet.

Ja mitä tulee pitkään selkään, niin se on ongelma ainoastaan tekniikoissa, joissa ylävartalo tulee voimakkaasti etuviistoon. Jos selkä pyritään pitämään pystyssä, niin pitempi vipuvarsi auttaa paremmin painopisteen tasapainottamisessa kuin lyhyt.

Vaihtoehtojakin on

Tietenkään en kannusta ketään jättämään suosiolla kyykkyä väliin, jos selän asento ei ole ekalla yrittämällä kuin venäläisellä tai kiinalaisella olympianostajalla. Mutta jos kaikesta harjoittelusta huolimatta vapaa takakyykky on myrkkyä, voit kokeilla vaihtoehtoisia liikkeitä. Smith-kyykky, hack-kyykky, erilaiset kyykkykoneet ja jopa syvältä tehtävä jalkaprässi ovat kaikki todella hyviä vaihtoehtoja varsinkin sellaiselle, jolle kyykkääminen vapaalla tangolla on murhaa.

Jokainen kyykkää omalla tavallaan

Tämä on totta. Jokainen löytää lopulta sen oman tapansa kyykätä. Toisille se on helpompaa kuin toisille. Mutta se ”jokaisen oma tapa” voi tarkoittaa myös jotakin muutakin kuin sitä vapaata takakyykkyä, tuota kaikkien aikojen kuningasliikkeiden kuningasliikettä.

Ja haluaisin tähän väliin sanoa, että minulle henkilökohtaisesti vapaa takakyykky on välitysten puolesta suhteellisen helppo tehdä. Lyhyet töppöjalat ja pitkähkö selkä tekevät kyykkyni helpoksi. Mutta pystyn samaistumaan kaikkiin niihin, jotka kertovat, että kyykky on heille vaikeaa. Joillakin se johtuu lähtökohtaisesti kauheasta tekniikasta, ja esimerkiksi uskomuksesta vanhaan myyttiin, jonka mukaan kyykyssä ei saisi polvi ylittää varvaslinjaa.

Olen itse kaukana fysioterapeutista, joten annetaan Peetu Lehmuksen kertoa asiasta:

Loppusanat

Kyykky on paras jalkaliike niille, joille se on helppoa. Treenimaailmassa universaaleja ja yksioikoisia totuuksia on kuitenkin vähän, etenkin keskusteluissa <insert liike here>-liikkeen parhaudesta.

Ja Brad saa sanoa loppusanojen loppusanat. Jos ette usko minua, uskokaa Bradia!

Keskustele artikkelista keskustelupalstalla