Tino Mäkelä – bloggaaja esittäytyy
”What about me that you guys don’t know?”
Edellä esitetty sitaatti sisältyy maailman kaikkien aikojen parhaana koripalloilijana pidetyn Michael Jordanin kiitospuheeseen tämän ottaessa vastaan valinnan NBA:n kunniagalleriaan vuonna 2009. Jordan oli jo peliaikoinaan legenda, myytti, tai kuten mies itse itseään kuvaili, “Musta Jeesus”. Vielä tänäkään päivänä maailmasta tuskin löytyy yhtä tunnettua hahmoa. Espanjalaiset varhaisperunatkin tietävät, minkä lajin keulakuva mies on ollut jo vuosikymmenet. Springfieldin Symphony Hallin puhujakorokkeen takaa oli siis melkoisen haastavaa kertoa tarinoita itsestä, mitä ei oltu jo jossakin toisessa yhteydessä kuultu.
Tässäpä meillä on sitten täysin päinvastainen tilanne, sillä on hyvin epätodennäköistä, että kukaan lukijoista suoralta kädeltä tietäisi, kuka tätä blogia oikein kirjoittaakaan. Tai nimi kyllä saattaa soittaa kelloja, mutta tämä kaveri ei ole SE Tino Mäkelä, joka edelliskesänä kiskaisi keihästä 80 metriä ja sai silloisen Olympiakomitean puheenjohtajan Timo Ritakallion hieromaan käsiään tyytyväisenä. “Tinossa on suomalaisen urheilun tulevaisuus”, kuului huhujen mukaan kabineteissa kuiskittavan.
Jos kirjoittamani asia on lainattua, perässä lukee lähde. Kaikki muu kirjoitus tulee tulkita subjektiiviseksi bloggaajan näkemykseksi, mitä saa ja itse asiassa pitää haastaa ja kritisoida.
Se siitä veistelystä. Mennäänpä asiaan.
Kun Takamaan Tomi pari viikkoa takaperin soitti ja kysäisi mukaan tällaiseen projektiin, olin ymmärrettävästi vähän hämilläni. Itse asiassa epäilen edelleen, että Tomin piti soittaa sille keihäsmiehelle. Jos miettii muita tämän sivuston bloginpitäjiä, erotun kyllä joukosta, sillä en ole varsinainen julkkis. Näen tämän kuitenkin vain positiiviseksi asiaksi, sillä saattaa olla, ettei kukaan odota minulta oikein mitään. En myöskään tee tällä “pankkia”, enkä ole kenellekään tilivelvollinen sanomisistani. Kaiken kaikkiaan näen tämän henkilökohtaiseksi mahdollisuudeksi päästä tekemään jotain sellaista, mistä olen jo pitkään haaveillut, eli vapaata kirjoittamista. Tähän yhteisöön kuuluminen on jo lähtökohtaisesti etuoikeus ja kunnia.
“Mukava kaveri, kun nukkuu tai sukeltaa”
Koen esittelyni haastavaksi ennen kaikkea siitä syystä, etten halua olla “vain jotain tiettyä”, sillä tämä antaisi liian suppean kuvan. Toisaalta taas laaja-alainen meriittien (jos niitä siis olisi), substanssiosaamisen, kompetenssin tai CV:n listaaminen on puuduttavan tylsää ja omaan makuuni turhan konservatiivista. Jordan mainitsi kiitospuheensa alussa aikeistaan astua lavalle, sanoa lyhyesti “thank you” ja poistua välittömästi paikalta. Jorkku ei tähän yllättäen kyennyt, mutta omalla kohdallani tämä skenaario voisi olla täysin mahdollinen. Kiittäisin hienosta tilaisuudesta ja antaisin lukijoiden luoda minusta subjektiivinen henkilökuvaus pelkästään laatimieni tekstien perusteella. Periaatteessahan näin tulee käymään joka tapauksessa. Tehdään kuitenkin tällä erää poikkeus ja yritetään lyhyesti perustella sitä, miten tähän timantinkovaan joukkoon olen mukaan päässyt sisältöä tuottamaan.
Jo toinen kuvainnollinen vertaus Michael Jordaniin… tämähän sujuu hienosti. Ylimielisen maineen saa kyllä vähemmälläkin.
“33-vuotias naisen kanssa naimisissa oleva perheenisä. Rivitalo-osake Jyväskylän keskustan liepeiltä. Autona Toyota Yaris. Kissarakas (tarkennuksena, että pitää kissoista). Salipenkki 135 kg. Lisäpainoleuka 60 kg vastaotteella. Ruskeaksi petsatun kirjahyllyn ketteryys ja mitä todennäköisimmin 50-vuotiaan säännöllisesti tupakoivan miehen aerobinen kestävyyskunto”
Nämä meriitit tuskin riittävät vielä sivuston sisäänottokriteereiksi, mutta tuossapa nuo tärkeimmät sosiodemografiset taustamuuttujat.
Tarkoitus ei ole missään nimessä saarnata, päteä tai tarjota valmiita ratkaisumalleja mihinkään olemassa oleviin tai tulevaisuudessa mahdollisesti kohdattaviin ongelmiin, vaan herättää lukijoita ajattelemaan asioita hieman toisesta näkökulmasta.
Olen koulutukseltani fysioterapeutti ja työskennellyt perusterveydenhuollossa vuodesta 2013. Toimin myös kuntosaliohjaajana/PT:nä parin vuoden ajan fysioterapeutin töiden ohella ja jonkinasteista fysiikkavalmennuspuoltakin on joukkueurheilun parissa tullut kokeiltua. Perussettiä tällä alalla. Vuonna 2019 lähdin suorittamaan maisteritutkintoa Jyväskylän yliopistoon liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Maisteriopintolinjana on terveystieteiden opettajankoulutus (fysioterapia). Ainoastaan Pro gradu -tutkielma on enää suorittamatta, eli valmistun todennäköisesti lähempänä vuotta 2030.
Omalle kilpaurheilu-uralle on mahtunut kaikenlaista yleisurheilusta pesäpalloon ja viimeisimpänä aluevaltauksena on fitness-lajit, tarkemmin Men’s Physique, josta palkintokaappiinkin on eksynyt pari SM-hopeaa. Muissakin edellä mainituissa urheilulajeissa olisin takuulla SM-tasolla pärjännyt, ellen olisi ollut niissä niin huono. Koen edelleen olevani eniten “fitness-ukko”, vaikka seuraavat kisailut ovatkin voimapunnerruksen ja lisäpainoleuanvedon puolella.
“Jos jostain asiasta tietää, miksi sitä ei sanoisi ääneen”
Tulihan siinä nyt jonkinlaista listausta tehtyä. Jokainen voi omalla kohdallaan päättää, olenko tuon CV:n perusteella pätevä täällä kirjoittelemaan. Uskoakseni Tomin tutkan alle pääsin sosiaalisen median kautta, sillä olen tietyissä yhteisöissä ja piireissä jokseenkin aktiivinen kirjoittelija. Jos joku kysyy apua kuntoutukseen, treenaamiseen tai muulla tavalla terveyskäyttäytymiseen liittyvissä asioissa ja koen asian jollakin tavalla osaavani, jaan oman näkemykseni mielelläni. Tällaisessa puolihuolimattomassa kirjoittelussa on se hyvä puoli, että lopulta vastuu jää lukijalle.
Pyrin perustamaan kaiken sanomiseni näyttöön perustuvaan toimintaan. Tällä tarkoitan moninäkökulmaista viitekehystä, missä otetaan huomioon kliinikon (tässä tapauksessa fysioterapeutin ja terveystieteilijän raakileen) ja vuosien varrella tapaamieni asiakkaiden kokemukset sekä viimeisin saatavilla oleva laadukas tieteellinen tutkimus. Jos kirjoittamani asia on lainattua, perässä lukee lähde. Kaikki muu kirjoitus tulee tulkita subjektiiviseksi bloggaajan näkemykseksi, mitä saa ja itse asiassa pitää haastaa ja kritisoida.
Toivon, että näitä tekstejä voi jokainen lukea istuessaan bussissa matkalla töihin, odotellessaan jäätelöautoa kadunkulmalla tai ihan vain keskellä työhaastattelua. Koska miksipä ei?
Tarkoitus ei ole missään nimessä saarnata, päteä tai tarjota valmiita ratkaisumalleja mihinkään olemassa oleviin tai tulevaisuudessa mahdollisesti kohdattaviin ongelmiin, vaan herättää lukijoita ajattelemaan asioita hieman toisesta näkökulmasta. Oma näkemykseni maailman menosta on kuitenkin se, että terveysosaamisen ja -käyttäytymisen rooli tulevaisuudessa korostuu ja yksilön tulee olla yhä valmiimpi ottamaan vastuuta omasta ja mahdollisesti myös toisten hyvinvoinnista. Jos tällä kirjoittelulla pystyn vaikuttamaan tähän kehitykseen positiivisesti ja lisäämään lukijoiden hyvinvointia edes hitusen, olen työssäni onnistunut.
Ja vielä lopuksi on mainittava huumori. Ilman huumoria maailmasta häviää värit. Kirjoitustyylini on tarkoitettu eläväiseksi ja humoristiseksi, vaikka kyseessä olisi vakavakin asia. Aina asiasisältö ei ole kaikkein keskeisimmässä osassa blogitekstiäni, vaan viihdyttävyys. Toivon kuitenkin kaunistelematonta ja rehellistä palautetta teksteistäni, koska vain siten pystyn tässä(kin) asiassa tulla paremmaksi. Palautteen voi kirjoittaa yksityisviestillä Instagram-sivustolleni ope_makela.
Toivon, että näitä tekstejä voi jokainen lukea istuessaan bussissa matkalla töihin, odotellessaan jäätelöautoa kadunkulmalla tai ihan vain keskellä työhaastattelua. Koska miksipä ei?
Iloa, terveyttä ja hyvää oloa.
